Etusivu   Natta   Muut   Kuvia   Muistoissa   Minä   Uutisia   Linkit   Blogi Vieraskirja

Tarina kertoo, miten pieni musta belgi -neitonen tuli tärkeäksi osaksi elämääni. Helmikuussa 2006 kauan piilossa ollut pentukuume rupesi taas nostamaan päätä. Tähän vaikutti mm. Topin tulo Turkuun, tieto siitä, että Sinille tulee tervu ja etten saisi Bogieta omaksi. Itsestään selvää oli se, että tuleva rotuni tulee olemaan belgianpaimenkoira ja nimenomaan groenendael. 

Sitten alkoi armoton pennun etsintä. Tulevaa pentuetta katsoin sillä silmällä, että siinä olisi potentiaalia myös aktiiviseen harrastamiseen, mutta näyttelytkään eivät olisi pois suljettuja ja tietenkin suht' terveet taustat. Kävin kaikki pentueet läpi, jotka olivat belgi-yhdistyksen sivuilla. Lähettelin kasvattajille sähköpostia ja tiedustelin vapaita narttu pentuja. Pitkien harkintojen ja pohdintojen jälkeen päätin varata narttu pennun Dubion -kennelistä. 

Sitten alkoi vain pitkä odotus. Aina sain kuitenkin Katrilta infoa pentujen kasvusta ja muista asioista kun kyselin. Alunperin mun oli tarkotus mennä pentuja katsomaan Ruotsiin hiihtolomalla, mutta monista asioista johtuen en koskaan päässyt Ruotsiin asti. Se entisestään "pahensi" pennun odotusta. En siis kerennyt näkemään Nattaa kertaakaan ennen kuin haettiin neiti kotiin. Onneksi pääsin Sinin mukaan katsomaan pikku tervuja. 

Vihdoin tuli maaliskuun loppu ja oli aika hakea Natta kotiin. Perjantaina piti vielä ennen lähtöä käydä koulussa tekemässä yksi tentti alta pois. Keskittyminen tentissä oli lähes 0, kun koko ajan päällimmäisenä ajatuksena oli se, että tänään se tulee. Sitten vielä Nikke hoitoon Hennalle (kiitos siitä!) ja Hilmaa hakemaan. Hilma oli onneksi luvannut tulla mukaan henkiseksi tueksi, kartanlukijaksi (siis minkä kartan) ja toiseksi kuskiksi. Meno matka tuntui menevän todella hitaasti ja jännitys kasvoi sitä mukaan, mitä lähemmäksi Vammalaa tultiin. Matkan varrella keretiin tekemään pari "mutkaakin". (Mutta täytyy sanoa, että Karkku on kieltämättä ihan kivan näkönen paikka :) ) Mutta vihdoin ja viimein onneksi päästiin oikeaan paikkaa. 

Samalla kertaa näin myös ensimmäistä kertaa kasvattaja Katrinkin, kuin myös Nattan äidin Milan. Sitten mentiinkin sisälle, missä meitä vastaan tuli kaksi pientä mustaa belgi palleroa. Toinen noista suloisista palleroista tulisi ihan oikeasti mulle. Toinen pentu oli menossa Kuopioon. Pennut olivat todella virkeitä ja meneväisiä. Siinä sitten juteltiin kaikenlaista pennuista ja yleisesti kaikesta. Juotiin kahvit ja tehtiin paperit. Sitten olikin aika suunnata auton nokka kohti Kauhavaa.       

Alku matkasta Natta hiukan vinkui sylissä, mutta aika nopeasti neiti siihen sitten nukahti. Matkalla mietittiin Hilman kanssa pennulle myös nimeä. Alunperin Nattan nimeksi piti tulla Ruuti, mutta se nimi ei oikein pennulle sopinut. Hilma onneksi keksi oikein mukavan nimen. Kiitos siitä!!! Pari kertaa jouduttiin matkan aikana pysähtymään pissattamaan Nattaa, mutta muuten se nukkui sikeästi sylissä. 

Vihdoin ja viimein kolmen tunnin ajomatkan jälkeen tultiin takaisin Kauhavalle. Vielä piti Nikke hakea hoidosta. Nikke oli aluksi vähän kummissaan, että mikä tuo tuollainen pentu muka on. Mutta todella nopeasti Nikke kuitenkin hyväksyi Nattan. Kunhan Natta ei yrittänyt tulla sänkyyn (mikä onkin Nikken valtakunta). Ensimmäinen yö meni todella mukavasti. Vain pari kertaa yön aikana jouduin käyttämään Nattaa ulkona. Muuten se nukkui todella sikeästi. 

Aamulla sitten lähdettiin käymään Kauhavan apteekissa ja Natta keräsikin monia ihastuksia. Mutta todella nätisti neiti osasi kävellä jo remmissä. Iltapäivällä lähdettiin sitten tutustuman Hupi-shibaan. Natta meni todella innokkaasti katsomaan uutta tuttavuutta ja näistä neideistä tuli heti todella hyvät kaverit. Vielä sunnuntaina lähdettiin pitkälle lenkille Lakken porukan kanssa ja koko lenkin ajan Natta oli irti sekä jaksoi kävellä itse. Aikamoinen suoritus pikku neidiltä. 

Nyt Nattalla on ikää 6 kk. Olen saanut juuri sellasen koiran kun halusin. Monipuolisen harrastuskoiran, jolta tehot eivät ainakaan lopu. Natta on sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen, vaikka aluksi voikin hieman aristella. Kiitos Katrille tuosta ihanasta ipanasta ja kaikista avuista sekä neuvoista. Ja Hilmalle, että on jaksanut kuunnella epätoivoisen pennun omistajan murheita. Ja muillekin meitä auttaneita.

Tulevaisuus näyttää mitä Nattasta tulee, mutta ainakin kovat odotukset itsellä on.

Turussa 6.8. 2006

© Riikka Teivainen     Kuvia ei anneta muiden käyttöön!